lauantaina 25. lokakuuta 2008
keskiviikkona 8. lokakuuta 2008
tiistaina 29. tammikuuta 2008
Vaihtoraportti
Laitetaanpa tännekin viimein raapustamani vaihtoraportti. Se on suoraan kopio-liitetty word-tietdostosta, jonka kappalejako on yliopiston ohjeiden mukaan laadittu ja kieliasu myös luonnollisesti sovitettu vaihtoraportin vaatimaan malliin, joten se ei ehkä vastaa samanlaista mitä täältä olette aiemmin saanet tiirailla. Te jotka tulette tänne nyt ensimmäistä kertaa lukemaan kokemuksia, kehoitan tutustumaan myös alkusyksyn teksteihin, koska niistä ehkä saa paremman kuvan elämästä Etelä-Koreasta kuin sitten viimeisimmistä teksteistä. Jos vaihtoon lähtemisessä askarruttaa jokin, niin vapaasti saa laittaa mailia tai kommentoida tänne mitä vaan huvittaa niin mä sitten vastailen mitä huvittaa.
Vaihtoraportti
Tomi Sarkanen LT5
tsarkane@hytti.uku.fi
Yonsei University, Soul, Etelä-Korea
Syksy 2007, kahdenvälinen sopimus
Vaihtoraportti
Tomi Sarkanen LT5
tsarkane@hytti.uku.fi
Yonsei University, Soul, Etelä-Korea
Syksy 2007, kahdenvälinen sopimus
Lähtövalmistelut
Tuttu tarina: vaihtoon lähteminen oli pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta erinäisten asioiden vuoksi se oli lykkääntynyt aina vain kauemmaksi. LT5 syksyllä oli kuitenkin suhteellisen hyvä karistaa Kuopion varsin tutut maisemat kannoilta, koska kesällä pystyi tekemään lääkärinsijaisuuksia ja tienaamaan sitä kriittistä matkakassaa. Myös opintojen kannalta ajankohta natsasi suhteellisen hyvin, joskin keskiklinikoista se toinen puoli jää seuraavaan syksyyn ja valmistuminen lykkääntyy ainakin puolella vuodella. Opetushoitajat ja lääk. tiet. tdk. kanslia suhtautuivat vaihtoon lähtöön varsin hyvin, ja järjestelyt ja HOPSin muokkaus sujuivat suhteellisen mutkattomasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa keväällä suoraan niistä keskiklinikoista, jotka jäivät väliin, mutta siihen opetushoitajat suhtautuivat aika nihkeästi LT6 opintojen mutkistuessa. Mutta ei enempää lääkisasiaa, vaan itse vaihtoon.
Vaihtokohteista sain tietoa kv-yksikön nettisivuilta ja kv-yksiköstä itsestään. Pääperiaatteeni vaihtoon hakiessa oli, että mitä kauemmas sitä parempi ja mielellään Aasiaan. Sillä mitä siellä pystyy tekemään, ei ollut niinkään suurta merkitystä. Shanghain perinteisen kiinalaisen lääketieteen kurssille en päässyt, joten jouduin miettimään kohdetta uudestaan. Etelä-Korea kuulosti varsin eksoottiselta maalta, josta en edes tiennyt kovin paljoa ennestään, joten olin jo aiemmin laittanut sen kakkosvaihtoehdoksi. Soul ei myöskään ole mikään varsinainen turistikohde (vaikka Finnair aloittaakin sinne suorat lennot kesällä 2008), ja siellä ei välttämättä tulisi käytyä enää myöhemmin – toisin kuin esim. Kiinassa ja Japanissa, joten koin, että yliopistovaihto siellä voisi olla varsin avartava kokemus. Etelä-Koreassa ei myöskään ollut kielivaatimuksia perusenglannin lisäksi. Perinteisen kulttuurin yhdistyminen moderniin teollisuuteen sekä maantieteelliset ja historialliset vivahteet, vastakkaisuudet ja ristiriidat huikean talouskasvun Etelä-Korean ja maailman ehkä suljetuimman valtion, kommunistisen Pohjois-Korean välillä kiehtoivat myös jo ennen vaihtoon lähtöä.
Vaihtoon lähtöä valmistelin täyttämällä monelaista lippua ja lappua ja motivaatioirjeitäkin piti kirjoittaa pari kappaletta. Ehkä oudoimmalta ja tyhmimmältä tuntui vaatimus professorin suosistuksesta. Itse käytin tässä syventävien ohjaajaani häikäilemättä hyväkseni, suurkiitos hänelle. Hakijoita Kuopioista ei minun lisäkseni Yonseihin ollut, ja hieman Koreankin päästä jäi sellainen tunne, että kunhan vaan hakee niin pääsee. Lennot varasin heti kun varmistuskirje tuli eli joskus huhti-toukokuun tienoilla; tuolloin Kilroylta saattoi löytää parilla välilaskulla lennot 1000 euron pintaan. Järjestely on siitä hyvä, että jos haluat viettää välilaskukohteessa enempi aikaa niin se onnistuu mainioisti ilman mitään kustannuksia. Itse pyörin mm. Amsterdamissa ja Hong Kongissa. Tosin suora lentokaan ei ole hullumpi vaihtoehto: tällöin n. 36 tunnin matka-aika lyhenee alle neljäsosaan.
Maksoin myös asuntolan maksun ennen lähtöä, joka osoittautui lopulta melko hintavaksi laatuunsa nähden, mutta siitä myöhemmin lisää. Kaiken kaikkiaan vaikka hakemisprosessi vaatii jonkin verran erinäistä järjestelyä, kaikki sujui vaihtoajatuksen innostamana varsin vaivattomasti. Stipdenejä en saanut yliopiston matka-apurahaa lukuunottamatta, mutta en hakenutkaan muita kuin ASEM-Duoa. Tai oikeastaan kv-osasto haki sitä minulle. Yonsein muista opiskelijoista kaksi tuntemaani oli sen syksylle saanut ja rahasumma (4000e / opiskelija) on kyllä niin huomattavan suuri, että sitä kannattaa hakea ehdottomasti.
Alkuaika
Yonseihin saapuminen ja alkuaika lähti hyvin käyntiin. Yksin ei paljoa tarvinnut olla, vaan pian tutustuin muihin opiskelijoihin, kämppikseeni (joka tosin muutti pois kahden päivän jälkeen) ja yliopiston lähialueisiin. Ensimmäisen parin viikon aikana opetusta ei kovin paljoa ole, joten aikaa jäi runsaasti sosiaalisten suhteiden rakentamiseen, joka tapahtui varsin usein mitä mielenkiintoisemmissa ja/tai hauskemmissa tapahtumissa ja paikoissa kuten jalkapallopelissä Soulin World Cup stadiumilla, ruuan ääressä olutta ja paikallista 21% laimennetun vodkan makuista viinaa, sojua, ”nautiskellen”, yhdessä Sinchonin tai Hongikin monissa kuppiloissa istuskellessa tai sitten noraebangissa eli paikallisessa karaokehuoneessa. Korealainen kylpyläkin on kokemus sinänsä. Yllättäen Yonseissa oli suomalaisia suhteessa todella paljon, ja näiden kanssa olikin hauskaa jakaa kokemuksia ja tutkailla paikallista kulttuuria vertaillen sitä omaamme. Korealaiset tuntuivat etenkin vaihdon alkuaikoina ihmisinä todella ystävällisiltä ja avuliailta sekä innokkailta tutustumaan ulkomaalaisiin mm. englannin kielen harjoittelun vuoksi. Tutustuin myös pian joihinkin paikallisiin, joiden kanssa vietin myöhemmin suhteellisen paljon aikaa, ja tämä auttoi luonnollisesti näkemään kulttuuria paremmin ja tutustumaan myös Soulin eri kaupunginosiin eri tavalla. Soul on nimittäin kaupunkina niin suuri, että tiettyjä asioita ei vain löydä tai edes osaa etsiä yksin. Kokoonsa nähden tuntui kuitenkin, että esim. eri bändien keikoista tai muista tapahtumista oli suhteettoman vaikea saada tietoa. Eipä silti, esim. vain tietyillä alueilla kaupungilla iltaisin kävellessä törmää helposti jos jonkinlaisiin esiintyviin ryhmiin.
Asuminen
Kuten edellä ohimennen asiaa sivusin, asuin tosiaankin kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa International Housessa. I-Housesta voi vielä ensimmäisen viikon aikana lähteä ja saada 80% vuokrasta takaisin (koko vuokra oli noin 1000e / lukukausi), mutta itse en sitä tehnyt. Alkuviikoilla oli paljon muutakin ajateltavaa ja tekemistä ja I-House tuntui hyvältä paikalta tavata muita ihmisiä. Ratkaisu oli myös helppo, koska ei tarvinnut lähteä etsimään uutta asuntoa.
Ensimmäinen kämppikseni vaikutti myös hyvältä tyypiltä (mutta tämä tosiaan lähti pian pois) ja uudeksi kämppikseni sain itse asiassa suomalaisen, ja edelleen erittäin hyvän tyypin ja koko vaihtoaikana meillä ei ongelmia yhteisasumisessa ollut, päinvastoin. Kehoitaisin kuitenkin harkitsemaan I-Housessa asumista useaan otteeseen. Vuokra on asuntolan kuntoon ja tasoon nähden korkea, ainakin verrattuna lähistöllä oleviin boarding house –majoituksiin. Näissä asut yleensä omassa huoneessa ja vuokraan kuulunee useampi ateria päivässä, jonka paikallinen rouva kokkaa. I-Housessa taas keittiön virkaa vastaa leivänpaahdin ja mikro. Keittolevystä tai uunista ei tietoakaan, joten joka ateria on käytännössä syötävä ulkona. Alkuaikoina söimme kämppikseni kanssa jonkin aikaa aamupalaksi pullaleipää ja cheddarjuustoa huoneessamme, mutta se houkutteli paikalle jos jonkinnäköistä ötökkää, joista itse asiassa yksi tai kaksi näyttivät jopa torakoilta. Boarding house –majoituksen hinta on suurin piirtein sama, mutta siellä siis saat oman huoneen. I-Housen huone on pienempi kuin Neulamäen 9m2 solu, ja on jaettu kahdelle. Huoneessa on kirjoituspöytä, hylly, kaappi, sänky ja pieni jääkaappi, mutta oikeastaan pienuus ei ollut ongelma, oma rauha tietysti ajoittain olisi ihan kiva.
I-Housen säännöt ovat myös välillä aika karun tuntuisia. Tyttöjen ja poikien siipien erottaminen on jotenkin ymmärrettää, mutta alkoholin nauttimisen kieltäminen tuntuu jo lapselliselta holhoamiselta. Monet valvontakamerat ympäri taloa pitävät huolen siitä, että sääntöjä noudatetaan. Ensimmäisen viikon aika itse asiassa yksi asukas lensi pihallekin, rikottuaan pykälistä tärkeintä eli sukupuolisiveydettä menemällä vastakkaisen puolen siipeen. Siitä, oliko kyseessä vain varoittava esimerkki ja näytelty tapaus, voidaan keskustella. Tosin eräs sai myös julkisen varoituksen ilmoitustaululle juomisesta vaihdon loppuaikana, mikä tuntuu lähes vainolta.
Täytyy vielä lisätä, että tunsin itseni myös vanhaksi I-Housessa (olin 25v.). Oikeastaan monet eurooppalaiset ja suomalaiset olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, mutta eräiden muiden kansalaisuuksien opiskelijat olivat valtaosin melko nuoria, ja yhteistä säveltä oli hieman vaikea löytää. Tämä konkretisoitui yhteisissä sosiaalitiloissa, joissa ei tullut kovin paljoa itse asiassa oltuakaan. Toisaalta on I-Housesta myös erittäin helppo löytää seuraa ja lähteä yhteiselle päivälliselle tai viettämään iltaa; yksin ei ainakaan tarvitse olla.
Opinnot
Suoritin vaihtoaikana kolme kurssia. Näistä yksi oli kansainvälistä politiikkaa ja käsitteli ”kansainvälisiä organisaatioita” kuten NATOa, EU:ta, YK:ta, WTO:ta jne. Kurssi oli mielestäni varsin yleissivistävä. Toinen kursseista oli nimekkeellää ”Global Change Crisis and a Worldview”. Kurssin professori oli todella loistava ja kertoi tunneilla tarinoita vaihderikkaasta elämästään. Itse asiassa professori oli myös todella arvostettu kautta Aasian (monet Yonsein professorit itse asiassa ovat, koulua pidetään Soulin 2. tai 3. parhaana). Opetusta on hieman vaikea kuvata, mutta jos jotenkin pitäisi luonnehtia sitä niin sanoisin, että ilmastonmuutoksen lisäksi käsiteltiin tiedon, johtajuuden ja kristinuskon merkitystä ja vaikka en kovin uskovainen ole niin oli mielenkiintoista ja hauskaa seurata miten professori mm. ”todisti” Nooan arkin ja suuren tulvan olemassaolon! Tai ainakin niiden mahdollisuuden. Kolmas kurssi oli helppo elokuvakurssi. Joka toinen viikko katsottiin aasialainen, poikkeuksetta hyvä elokuva ja joka toinen viikko keskusteltiin elokuvasta tai sen teemasta kuten kommunismista, korealaisesta avioliitto- ja seurustelukulttuurista tai eteläkorealaisten suhtautumisesta pohjoiskorealaisiin. Kaikkiaan kurssini olivat varsin helppoja, mutta tarjosivat myös osaltaan sitä yleissivistystä, jota suomalainen lääketieteellinen ammattikouluopetus ei sisällä. Tämän koin varsin virkistäväksi. Toisaalta vaihdon aikana tunsin myös turhautumista siitä, että mitään lääketieteeseen viittaavaa ei pysty tekemään. Osa muista yliopistoista ja tiedekunnista tulleista suomalaisista ja muun maalaisista joutui opiskelemaan ajoittain todella tiiviiseen tahtiin yötä myöten. Etenkin graduate-tason kurssit olivat vaativia tai ainakin työläitä. Itselläni oli siis, kuten edellä mainitsin, jonkin verran helpompaa.
Kursseilla ollaan yleensä n. 20-30 hengen ryhmissä ja luentoja on vain pari-kolme tuntia viikossa. Näiden lisäksi on luettava, tehtävä esityksiä ja kirjoitettava esseitä. Itse myöhästyin kurssien valinnasta aika ratkaisevasti ja en päässyt haluamilleni kursseille, mikä näin jälkikäteen ajatellen tuntuu toisaalta onnekkaalta, koska pidin nyt saamistani kursseistani paljon. Suosittelen kuitenkin, että jos olet Yonseihin lähdössä ja haluat varmistaa paikkasi haluamillesi kursseille, heräät silloin n. klo 3 aikaan aamulla, kun kursseille ilmoittautuminen netissä alkaa, ja varaat paikkasi.
Kielikurssia en itse valinnut, mikä oli kaiken kaikkiaan oikea päätös. Kurssi on työläs, 2h joka ilta ja se sitoo paljon. Toisaalta kieltä osaamalla myös kulttuuri olisi auennut paremmin ja se ajoittain harmitti. Korealainen kirjoitus on kuitenkin helppo ja nopea oppia, ja sen voi tehdä itsenäisesti.
Elämä ja kaupunki
Erinäiset järjestöt järjestivät jonkin verran ohjelmaa vaihtokauden aikana. Ongelmaksi muodostui kuitenkin em. ikä tai oikeastaan enemmänkin asenteet. Usein järjestäjät olivat ensimmäisen tai korkeintaan toisen vuoden opiskelijoita ja kun asuntojen korkean hintatason vuoksi asuvat huomattavan usein vanhempiensa luona, tuntui ohjelma ja toiminta välillä jos ei suorastaan lapselliselta niin ainakin erilaiselta eikä kovinkaan omalta. Joskin kokemukset kirvoittivat myös aika lailla keskustelua pienessä suomalaisyhteisössämme. Sellainen todellakin muodostui, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, sillä paikallisiakin ystäviä oli, joihin tulen pitämään yhteyttä vielä vaihtoajan jälkeenkin.
Hintataso Soulissa on vaihteleva. Paikallista ruokaa saa ravintoloissa paikoin halvalla, mutta yleisesti hintataso vastaa lähinnä Suomea, tiettyjä poikkeuksia kuten julkista liikennettä ja takseja lukuunottamatta. Esimerkkejä, hinnat sinne päin (rahayksikkö Koreassa won, kurssi joulukuussa 2007 noin 1350, syyskuussa 2007 1250):
Pullo (0,33) olutta 4,5% kaupassa 1300W = 1e
Pullo (0,5l) sojua 21% kaupassa 1000W = 0,75e
Pullo (0,75l) viiniä, joka Suomessa maksaisi 6e 16000W
Purkkitonnikala 1000W
Nuudelipaketti 800W
Vaalea leipää 500g 2000W
Juusto, cheddar, 20 siivua 4500W
Appelsiinimehu, 1l 2000W
Cafe latte Starbucksissa 4500W
Bibimbab (riisiä ja vihanneksia) tai bulgogi (grillattua tai paistettua lihaa ja riisiä) 3500W
Samgyabsab (itse grillattavaa lihaa) 8000W
Pizza 8000-13000W
Metromatka 900-1300W
Länsituotteet (puuro, tietyt hedelmät, deodorantti, kahvi) mikäli-löydät-tähtitieellisetW
Yksi ongelmaksi kokemani asia oli liikuntamahdollisuudet. Soulin ja Yonseinkin alueella on vuoria, tai pikemminkin jyrkkärinteisiä kukkuloita, joilla vaeltelu- ja kävelymahdollisuudet ovat loistavat. Kansallispuistot Koreassa ovat kerrassaan upeita, mutta vuorien rinteitä on vaikea juosta. Niinpä varsinainen lenkkeily on suhteellisen vaikeaa ja reitit lyhyitä, lähinnä yliopistoalueella ja yliopiston läheisen vuoren juurella tuli juostua, mutta kaupunkiin ei juuri ollut asiaa johtuen raskaasta, saasteisesta ilmasta ja runsaasta liikenteestä. Yliopiston kuntosali kampusalueella oli halpa, vain 50000W / 3kk, mutta se olikin varsin karu, ja painoja esim. jalkalaitteissa aika nihkeästi ja tasapainoa piti kehittää että kapeilla penkeillä edes pystyi mitään tekemään. Paremmat salit lähtevätkin sitten 150 000W ylöspäin kolme kuukautta. Kampusalueella on lisäksi jalkapalloon hiekkakenttä, ja koripalloon varsin suosittu kenttäalue myös. Vuorilla kävelystä on mainittava vielä sen verran, että korealaisen keski-ikäisen tai vanhemman henkilön venyttelyä tai kuntoilua, johon kuuluu mm. tiukkatahtinen takaperin kävely, seuratessa saa sujumaan hetken jos toisenkin. Vielä on lisättävä, että Soulissa toimii myös suomalaisten, ruotsalaisten, korealaisten ja muiden kansalaisuuksien yhteinen salibandyseura Floormoppers, jonka riveisä käyttiin pokkaamassa Korean salibandymestaruuskisojen ykkössija!
Muista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista on ehdottomasti mainittava erilaiset bangit eli huoneet kuten noraebang (laus. nore), jimsilbang (laus. tsimtsil), dvdbang (laus. dee vee dee) ja pcbang. Noraebang on suurta hupia vaikka ei osaisi laulaa ollenkaan, etenkin paikallisten seurassa, jotka ottavat lauluharrastuksen aika tosissaan. On suhteellisen hauskaa seurata kuinka raavas korealainen mies herkistyy tulkitsemaan tunteikasta balladia. Jimsilbang on korealainn kylpylä, joiden ilmapiiri ja tunne kuumissa altaissa käytyä on äärimmäisen rauhoittava. Voipa noissa nukkuakin. Dvdbangiin voidaan mennä kavereiden tai tytön/pojan kanssa katsomaan elokuvaa ja pcbangissa paikalliset takovat nettipelejä, joita voidaan näyttäää mm. omalla kansallisella tv-kanavallaan!
Bangeja löytyy paljon Sinchonin kaupunginosasta, joka on yliopistoa lähinnä. Asuntolasta Sinchonin vilkkaammille kaduille kävelee n. 10 minuutissa Alueella on myös pieniä baareja ja ravintoloita pilvin pimein. Huolimatta Sinchonin läheisyydestä siihen kuitenkin kyllästyy pian, jolloin esim. Hongik (koreaksi Hongdae) tarjoaa hieman monipuolisempaa kahvila-, klubi- ja baarielämää. Lämpimällä säällä Hongikin puisto on (rotista huolimatta) oikeastaan mielenkiintoisena ja rentona illanviettopaikkana jopa elämys ja nähtävyys. Gangnam ja erityisesti Apgujong ovat hieman laadukkaampien ja kalliimpien kaupunginosien maineessa, mutta matkustaminen Sinchonista sinne kestää. Myong-Dongista löytyy länsivaatemerkkejä ja kauppoja, Gwanghamunin ja Insadongin alueelta Soulin varsinaisesta keskustasta löytyy kivoja kahviloita pienen etsinnän jälkeen, kauppoja jne. Dongdaemunissa taas on suurehkoja vaatekauppoja. Kansallispuistoista Bukhansan, jonne pääsee metrolla ja bussilla, on oiva pakopaikka kaupungista jota voin suositella lämpimästi päivän reissuksi. World Cup Stadiumin lähellä oleva puisto on myös erikoinen, iso ja todella mukava.
Matkustaminen Koreassa ja Koreasta ei ole mitenkään erityisen halpaa. Hyvästä sijainnista johtuen oli kuitenkin helppo käydä Kiinassa ja Japanissa, vaihdon loputtua myös Thaimaassa. Mieleenpainuvin matka oli kuitenkin viisi päivää Pohjois-Koreassa ja Pjongjangissa. Matka oli kallis, mutta ehdottomasti rahan arvoinen. Suljetun, aika täyskommunistisen maan näkeminen oli kokemus, jota ei hevillä unohda. Ristiriita rajan toiselle puolelle on valtava, ja tunne on kuin aikakoneella matkuistaisi toiseen aikaan ja maailmaan.
Edellä mainitsin korealaisten alkuaikojen ystävällisyydestä. On kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava, että kansa on myös todella erikoinen ja kaikkia tapoja ja tottumuksia tai oikeastaan enemmänkin tiettyä arkipäiväistä käyttäytymistä ei vain ymmärrä. Kielimuurilla on tietysti osuutensa. Esim. itselläni meni pitkään ymmärtää miksi taksit eivät tietyissä paikoissa ja tietyille matkoille ota ihmisiä kyytiin. Taksikuskit eivät muuten myöskään osaa englantia kovinkaan hyvin. Tosin sama pätee rankasti yleistäen kaikkiin korealaisiin, jopa moniin yliopisto-opiskelijoihin. Todella ankaran lukionkin aikana kiinnitetään enemmän huomiota englannin kielen kielioppiin eikä niinkään varsinaiseen keskusteluun, minkä kyllä huomaa pian.
Kaiken kaikkiaan en sanoisi Soulia kovinkaan helpoksi kaupungiksi. Huolimatta sen suuruudesta, kulttuurisokin iskiessä länsituotteita ei vain löydä Korealaisten mielenlaatu voi olla todella ihmeellinen ajoittain ja I-Housen karuus ja ihmisten suuri määrä ei ainakaan helpota elämää. Toisaalta kaupungista myös löytyy paljon etenkin jos tuntee paikallisia. Sosiaalinen elämä oli vaihdon parasta antia uuteen kulttuuriin tutustumisen lisäksi. Neljä kuukautta vaihdossa ehkä hieman klisesesti sanoen avasi silmiä maailmalle ja Suomelle aivan eri tavalla. Tutustuin loistaviin ihmisiin, koin paljon, ja huolimatta siitä, että opinnot eivät edistyneet lainkaan, voin sanoa oppineeni enemmän kuin yhden lukukauden aikana Suomessa olisin koskaan voinut. Pieni tauko varsinaisissa opinnoissa antoi myös oikeasti lisämotivaatiota opiskeluun jälleen Kuopiossa. Vaihto oli ehdottomasti yksi elämäni antoisimmista sekä parhaista ajanjaksoista ja Soul vaihtokohteena vähintään tarpeeksi erilainen.
Vinkkejä lähtijälle Etelä-Koreaan:
- lähde
- deodoranttia kannattaa ottaa mukaan jos ei halua käyttää vain nivean sinistä tai valkoista roll-onia
- harkitse tarkkaan haluatko asua I-Housessa
- mieti mitä haluat vaihdolta – haluatko edistyä opinnoissa vai kokea ja tehdä jotain muuta ja oletko valmis siihen
- tutustu edes hieman maan lähihistoriaan 1900-luvun japanilaismiehityksestä alkaen ja erityisesti Korean niemimaan kahtiajakoon
Muutama nettiosoite:
tomppas.blogspot.com Kokemuksia ja kuvia vaihtoajalta
http://bus.congnamul.com/SeoulRouteWebApp/view_english/map.jsp Soulin bussikarttasovellus
http://www.smrt.co.kr/english/cyberstation/cyberstation.jsp Soulin metrokarttasovellus
http://www.koreakonsult.com Ruotsalainen matkatoimisto, joka järjestää matkoja Pohjois-Koreaan
Tuttu tarina: vaihtoon lähteminen oli pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta erinäisten asioiden vuoksi se oli lykkääntynyt aina vain kauemmaksi. LT5 syksyllä oli kuitenkin suhteellisen hyvä karistaa Kuopion varsin tutut maisemat kannoilta, koska kesällä pystyi tekemään lääkärinsijaisuuksia ja tienaamaan sitä kriittistä matkakassaa. Myös opintojen kannalta ajankohta natsasi suhteellisen hyvin, joskin keskiklinikoista se toinen puoli jää seuraavaan syksyyn ja valmistuminen lykkääntyy ainakin puolella vuodella. Opetushoitajat ja lääk. tiet. tdk. kanslia suhtautuivat vaihtoon lähtöön varsin hyvin, ja järjestelyt ja HOPSin muokkaus sujuivat suhteellisen mutkattomasti. Toinen vaihtoehto olisi ollut jatkaa keväällä suoraan niistä keskiklinikoista, jotka jäivät väliin, mutta siihen opetushoitajat suhtautuivat aika nihkeästi LT6 opintojen mutkistuessa. Mutta ei enempää lääkisasiaa, vaan itse vaihtoon.
Vaihtokohteista sain tietoa kv-yksikön nettisivuilta ja kv-yksiköstä itsestään. Pääperiaatteeni vaihtoon hakiessa oli, että mitä kauemmas sitä parempi ja mielellään Aasiaan. Sillä mitä siellä pystyy tekemään, ei ollut niinkään suurta merkitystä. Shanghain perinteisen kiinalaisen lääketieteen kurssille en päässyt, joten jouduin miettimään kohdetta uudestaan. Etelä-Korea kuulosti varsin eksoottiselta maalta, josta en edes tiennyt kovin paljoa ennestään, joten olin jo aiemmin laittanut sen kakkosvaihtoehdoksi. Soul ei myöskään ole mikään varsinainen turistikohde (vaikka Finnair aloittaakin sinne suorat lennot kesällä 2008), ja siellä ei välttämättä tulisi käytyä enää myöhemmin – toisin kuin esim. Kiinassa ja Japanissa, joten koin, että yliopistovaihto siellä voisi olla varsin avartava kokemus. Etelä-Koreassa ei myöskään ollut kielivaatimuksia perusenglannin lisäksi. Perinteisen kulttuurin yhdistyminen moderniin teollisuuteen sekä maantieteelliset ja historialliset vivahteet, vastakkaisuudet ja ristiriidat huikean talouskasvun Etelä-Korean ja maailman ehkä suljetuimman valtion, kommunistisen Pohjois-Korean välillä kiehtoivat myös jo ennen vaihtoon lähtöä.
Vaihtoon lähtöä valmistelin täyttämällä monelaista lippua ja lappua ja motivaatioirjeitäkin piti kirjoittaa pari kappaletta. Ehkä oudoimmalta ja tyhmimmältä tuntui vaatimus professorin suosistuksesta. Itse käytin tässä syventävien ohjaajaani häikäilemättä hyväkseni, suurkiitos hänelle. Hakijoita Kuopioista ei minun lisäkseni Yonseihin ollut, ja hieman Koreankin päästä jäi sellainen tunne, että kunhan vaan hakee niin pääsee. Lennot varasin heti kun varmistuskirje tuli eli joskus huhti-toukokuun tienoilla; tuolloin Kilroylta saattoi löytää parilla välilaskulla lennot 1000 euron pintaan. Järjestely on siitä hyvä, että jos haluat viettää välilaskukohteessa enempi aikaa niin se onnistuu mainioisti ilman mitään kustannuksia. Itse pyörin mm. Amsterdamissa ja Hong Kongissa. Tosin suora lentokaan ei ole hullumpi vaihtoehto: tällöin n. 36 tunnin matka-aika lyhenee alle neljäsosaan.
Maksoin myös asuntolan maksun ennen lähtöä, joka osoittautui lopulta melko hintavaksi laatuunsa nähden, mutta siitä myöhemmin lisää. Kaiken kaikkiaan vaikka hakemisprosessi vaatii jonkin verran erinäistä järjestelyä, kaikki sujui vaihtoajatuksen innostamana varsin vaivattomasti. Stipdenejä en saanut yliopiston matka-apurahaa lukuunottamatta, mutta en hakenutkaan muita kuin ASEM-Duoa. Tai oikeastaan kv-osasto haki sitä minulle. Yonsein muista opiskelijoista kaksi tuntemaani oli sen syksylle saanut ja rahasumma (4000e / opiskelija) on kyllä niin huomattavan suuri, että sitä kannattaa hakea ehdottomasti.
Alkuaika
Yonseihin saapuminen ja alkuaika lähti hyvin käyntiin. Yksin ei paljoa tarvinnut olla, vaan pian tutustuin muihin opiskelijoihin, kämppikseeni (joka tosin muutti pois kahden päivän jälkeen) ja yliopiston lähialueisiin. Ensimmäisen parin viikon aikana opetusta ei kovin paljoa ole, joten aikaa jäi runsaasti sosiaalisten suhteiden rakentamiseen, joka tapahtui varsin usein mitä mielenkiintoisemmissa ja/tai hauskemmissa tapahtumissa ja paikoissa kuten jalkapallopelissä Soulin World Cup stadiumilla, ruuan ääressä olutta ja paikallista 21% laimennetun vodkan makuista viinaa, sojua, ”nautiskellen”, yhdessä Sinchonin tai Hongikin monissa kuppiloissa istuskellessa tai sitten noraebangissa eli paikallisessa karaokehuoneessa. Korealainen kylpyläkin on kokemus sinänsä. Yllättäen Yonseissa oli suomalaisia suhteessa todella paljon, ja näiden kanssa olikin hauskaa jakaa kokemuksia ja tutkailla paikallista kulttuuria vertaillen sitä omaamme. Korealaiset tuntuivat etenkin vaihdon alkuaikoina ihmisinä todella ystävällisiltä ja avuliailta sekä innokkailta tutustumaan ulkomaalaisiin mm. englannin kielen harjoittelun vuoksi. Tutustuin myös pian joihinkin paikallisiin, joiden kanssa vietin myöhemmin suhteellisen paljon aikaa, ja tämä auttoi luonnollisesti näkemään kulttuuria paremmin ja tutustumaan myös Soulin eri kaupunginosiin eri tavalla. Soul on nimittäin kaupunkina niin suuri, että tiettyjä asioita ei vain löydä tai edes osaa etsiä yksin. Kokoonsa nähden tuntui kuitenkin, että esim. eri bändien keikoista tai muista tapahtumista oli suhteettoman vaikea saada tietoa. Eipä silti, esim. vain tietyillä alueilla kaupungilla iltaisin kävellessä törmää helposti jos jonkinlaisiin esiintyviin ryhmiin.
Asuminen
Kuten edellä ohimennen asiaa sivusin, asuin tosiaankin kansainvälisille opiskelijoille tarkoitetussa International Housessa. I-Housesta voi vielä ensimmäisen viikon aikana lähteä ja saada 80% vuokrasta takaisin (koko vuokra oli noin 1000e / lukukausi), mutta itse en sitä tehnyt. Alkuviikoilla oli paljon muutakin ajateltavaa ja tekemistä ja I-House tuntui hyvältä paikalta tavata muita ihmisiä. Ratkaisu oli myös helppo, koska ei tarvinnut lähteä etsimään uutta asuntoa.
Ensimmäinen kämppikseni vaikutti myös hyvältä tyypiltä (mutta tämä tosiaan lähti pian pois) ja uudeksi kämppikseni sain itse asiassa suomalaisen, ja edelleen erittäin hyvän tyypin ja koko vaihtoaikana meillä ei ongelmia yhteisasumisessa ollut, päinvastoin. Kehoitaisin kuitenkin harkitsemaan I-Housessa asumista useaan otteeseen. Vuokra on asuntolan kuntoon ja tasoon nähden korkea, ainakin verrattuna lähistöllä oleviin boarding house –majoituksiin. Näissä asut yleensä omassa huoneessa ja vuokraan kuulunee useampi ateria päivässä, jonka paikallinen rouva kokkaa. I-Housessa taas keittiön virkaa vastaa leivänpaahdin ja mikro. Keittolevystä tai uunista ei tietoakaan, joten joka ateria on käytännössä syötävä ulkona. Alkuaikoina söimme kämppikseni kanssa jonkin aikaa aamupalaksi pullaleipää ja cheddarjuustoa huoneessamme, mutta se houkutteli paikalle jos jonkinnäköistä ötökkää, joista itse asiassa yksi tai kaksi näyttivät jopa torakoilta. Boarding house –majoituksen hinta on suurin piirtein sama, mutta siellä siis saat oman huoneen. I-Housen huone on pienempi kuin Neulamäen 9m2 solu, ja on jaettu kahdelle. Huoneessa on kirjoituspöytä, hylly, kaappi, sänky ja pieni jääkaappi, mutta oikeastaan pienuus ei ollut ongelma, oma rauha tietysti ajoittain olisi ihan kiva.
I-Housen säännöt ovat myös välillä aika karun tuntuisia. Tyttöjen ja poikien siipien erottaminen on jotenkin ymmärrettää, mutta alkoholin nauttimisen kieltäminen tuntuu jo lapselliselta holhoamiselta. Monet valvontakamerat ympäri taloa pitävät huolen siitä, että sääntöjä noudatetaan. Ensimmäisen viikon aika itse asiassa yksi asukas lensi pihallekin, rikottuaan pykälistä tärkeintä eli sukupuolisiveydettä menemällä vastakkaisen puolen siipeen. Siitä, oliko kyseessä vain varoittava esimerkki ja näytelty tapaus, voidaan keskustella. Tosin eräs sai myös julkisen varoituksen ilmoitustaululle juomisesta vaihdon loppuaikana, mikä tuntuu lähes vainolta.
Täytyy vielä lisätä, että tunsin itseni myös vanhaksi I-Housessa (olin 25v.). Oikeastaan monet eurooppalaiset ja suomalaiset olivat suurin piirtein samaa ikäluokkaa, mutta eräiden muiden kansalaisuuksien opiskelijat olivat valtaosin melko nuoria, ja yhteistä säveltä oli hieman vaikea löytää. Tämä konkretisoitui yhteisissä sosiaalitiloissa, joissa ei tullut kovin paljoa itse asiassa oltuakaan. Toisaalta on I-Housesta myös erittäin helppo löytää seuraa ja lähteä yhteiselle päivälliselle tai viettämään iltaa; yksin ei ainakaan tarvitse olla.
Opinnot
Suoritin vaihtoaikana kolme kurssia. Näistä yksi oli kansainvälistä politiikkaa ja käsitteli ”kansainvälisiä organisaatioita” kuten NATOa, EU:ta, YK:ta, WTO:ta jne. Kurssi oli mielestäni varsin yleissivistävä. Toinen kursseista oli nimekkeellää ”Global Change Crisis and a Worldview”. Kurssin professori oli todella loistava ja kertoi tunneilla tarinoita vaihderikkaasta elämästään. Itse asiassa professori oli myös todella arvostettu kautta Aasian (monet Yonsein professorit itse asiassa ovat, koulua pidetään Soulin 2. tai 3. parhaana). Opetusta on hieman vaikea kuvata, mutta jos jotenkin pitäisi luonnehtia sitä niin sanoisin, että ilmastonmuutoksen lisäksi käsiteltiin tiedon, johtajuuden ja kristinuskon merkitystä ja vaikka en kovin uskovainen ole niin oli mielenkiintoista ja hauskaa seurata miten professori mm. ”todisti” Nooan arkin ja suuren tulvan olemassaolon! Tai ainakin niiden mahdollisuuden. Kolmas kurssi oli helppo elokuvakurssi. Joka toinen viikko katsottiin aasialainen, poikkeuksetta hyvä elokuva ja joka toinen viikko keskusteltiin elokuvasta tai sen teemasta kuten kommunismista, korealaisesta avioliitto- ja seurustelukulttuurista tai eteläkorealaisten suhtautumisesta pohjoiskorealaisiin. Kaikkiaan kurssini olivat varsin helppoja, mutta tarjosivat myös osaltaan sitä yleissivistystä, jota suomalainen lääketieteellinen ammattikouluopetus ei sisällä. Tämän koin varsin virkistäväksi. Toisaalta vaihdon aikana tunsin myös turhautumista siitä, että mitään lääketieteeseen viittaavaa ei pysty tekemään. Osa muista yliopistoista ja tiedekunnista tulleista suomalaisista ja muun maalaisista joutui opiskelemaan ajoittain todella tiiviiseen tahtiin yötä myöten. Etenkin graduate-tason kurssit olivat vaativia tai ainakin työläitä. Itselläni oli siis, kuten edellä mainitsin, jonkin verran helpompaa.
Kursseilla ollaan yleensä n. 20-30 hengen ryhmissä ja luentoja on vain pari-kolme tuntia viikossa. Näiden lisäksi on luettava, tehtävä esityksiä ja kirjoitettava esseitä. Itse myöhästyin kurssien valinnasta aika ratkaisevasti ja en päässyt haluamilleni kursseille, mikä näin jälkikäteen ajatellen tuntuu toisaalta onnekkaalta, koska pidin nyt saamistani kursseistani paljon. Suosittelen kuitenkin, että jos olet Yonseihin lähdössä ja haluat varmistaa paikkasi haluamillesi kursseille, heräät silloin n. klo 3 aikaan aamulla, kun kursseille ilmoittautuminen netissä alkaa, ja varaat paikkasi.
Kielikurssia en itse valinnut, mikä oli kaiken kaikkiaan oikea päätös. Kurssi on työläs, 2h joka ilta ja se sitoo paljon. Toisaalta kieltä osaamalla myös kulttuuri olisi auennut paremmin ja se ajoittain harmitti. Korealainen kirjoitus on kuitenkin helppo ja nopea oppia, ja sen voi tehdä itsenäisesti.
Elämä ja kaupunki
Erinäiset järjestöt järjestivät jonkin verran ohjelmaa vaihtokauden aikana. Ongelmaksi muodostui kuitenkin em. ikä tai oikeastaan enemmänkin asenteet. Usein järjestäjät olivat ensimmäisen tai korkeintaan toisen vuoden opiskelijoita ja kun asuntojen korkean hintatason vuoksi asuvat huomattavan usein vanhempiensa luona, tuntui ohjelma ja toiminta välillä jos ei suorastaan lapselliselta niin ainakin erilaiselta eikä kovinkaan omalta. Joskin kokemukset kirvoittivat myös aika lailla keskustelua pienessä suomalaisyhteisössämme. Sellainen todellakin muodostui, mutta en kokenut sitä ongelmaksi, sillä paikallisiakin ystäviä oli, joihin tulen pitämään yhteyttä vielä vaihtoajan jälkeenkin.
Hintataso Soulissa on vaihteleva. Paikallista ruokaa saa ravintoloissa paikoin halvalla, mutta yleisesti hintataso vastaa lähinnä Suomea, tiettyjä poikkeuksia kuten julkista liikennettä ja takseja lukuunottamatta. Esimerkkejä, hinnat sinne päin (rahayksikkö Koreassa won, kurssi joulukuussa 2007 noin 1350, syyskuussa 2007 1250):
Pullo (0,33) olutta 4,5% kaupassa 1300W = 1e
Pullo (0,5l) sojua 21% kaupassa 1000W = 0,75e
Pullo (0,75l) viiniä, joka Suomessa maksaisi 6e 16000W
Purkkitonnikala 1000W
Nuudelipaketti 800W
Vaalea leipää 500g 2000W
Juusto, cheddar, 20 siivua 4500W
Appelsiinimehu, 1l 2000W
Cafe latte Starbucksissa 4500W
Bibimbab (riisiä ja vihanneksia) tai bulgogi (grillattua tai paistettua lihaa ja riisiä) 3500W
Samgyabsab (itse grillattavaa lihaa) 8000W
Pizza 8000-13000W
Metromatka 900-1300W
Länsituotteet (puuro, tietyt hedelmät, deodorantti, kahvi) mikäli-löydät-tähtitieellisetW
Yksi ongelmaksi kokemani asia oli liikuntamahdollisuudet. Soulin ja Yonseinkin alueella on vuoria, tai pikemminkin jyrkkärinteisiä kukkuloita, joilla vaeltelu- ja kävelymahdollisuudet ovat loistavat. Kansallispuistot Koreassa ovat kerrassaan upeita, mutta vuorien rinteitä on vaikea juosta. Niinpä varsinainen lenkkeily on suhteellisen vaikeaa ja reitit lyhyitä, lähinnä yliopistoalueella ja yliopiston läheisen vuoren juurella tuli juostua, mutta kaupunkiin ei juuri ollut asiaa johtuen raskaasta, saasteisesta ilmasta ja runsaasta liikenteestä. Yliopiston kuntosali kampusalueella oli halpa, vain 50000W / 3kk, mutta se olikin varsin karu, ja painoja esim. jalkalaitteissa aika nihkeästi ja tasapainoa piti kehittää että kapeilla penkeillä edes pystyi mitään tekemään. Paremmat salit lähtevätkin sitten 150 000W ylöspäin kolme kuukautta. Kampusalueella on lisäksi jalkapalloon hiekkakenttä, ja koripalloon varsin suosittu kenttäalue myös. Vuorilla kävelystä on mainittava vielä sen verran, että korealaisen keski-ikäisen tai vanhemman henkilön venyttelyä tai kuntoilua, johon kuuluu mm. tiukkatahtinen takaperin kävely, seuratessa saa sujumaan hetken jos toisenkin. Vielä on lisättävä, että Soulissa toimii myös suomalaisten, ruotsalaisten, korealaisten ja muiden kansalaisuuksien yhteinen salibandyseura Floormoppers, jonka riveisä käyttiin pokkaamassa Korean salibandymestaruuskisojen ykkössija!
Muista vapaa-ajanviettomahdollisuuksista on ehdottomasti mainittava erilaiset bangit eli huoneet kuten noraebang (laus. nore), jimsilbang (laus. tsimtsil), dvdbang (laus. dee vee dee) ja pcbang. Noraebang on suurta hupia vaikka ei osaisi laulaa ollenkaan, etenkin paikallisten seurassa, jotka ottavat lauluharrastuksen aika tosissaan. On suhteellisen hauskaa seurata kuinka raavas korealainen mies herkistyy tulkitsemaan tunteikasta balladia. Jimsilbang on korealainn kylpylä, joiden ilmapiiri ja tunne kuumissa altaissa käytyä on äärimmäisen rauhoittava. Voipa noissa nukkuakin. Dvdbangiin voidaan mennä kavereiden tai tytön/pojan kanssa katsomaan elokuvaa ja pcbangissa paikalliset takovat nettipelejä, joita voidaan näyttäää mm. omalla kansallisella tv-kanavallaan!
Bangeja löytyy paljon Sinchonin kaupunginosasta, joka on yliopistoa lähinnä. Asuntolasta Sinchonin vilkkaammille kaduille kävelee n. 10 minuutissa Alueella on myös pieniä baareja ja ravintoloita pilvin pimein. Huolimatta Sinchonin läheisyydestä siihen kuitenkin kyllästyy pian, jolloin esim. Hongik (koreaksi Hongdae) tarjoaa hieman monipuolisempaa kahvila-, klubi- ja baarielämää. Lämpimällä säällä Hongikin puisto on (rotista huolimatta) oikeastaan mielenkiintoisena ja rentona illanviettopaikkana jopa elämys ja nähtävyys. Gangnam ja erityisesti Apgujong ovat hieman laadukkaampien ja kalliimpien kaupunginosien maineessa, mutta matkustaminen Sinchonista sinne kestää. Myong-Dongista löytyy länsivaatemerkkejä ja kauppoja, Gwanghamunin ja Insadongin alueelta Soulin varsinaisesta keskustasta löytyy kivoja kahviloita pienen etsinnän jälkeen, kauppoja jne. Dongdaemunissa taas on suurehkoja vaatekauppoja. Kansallispuistoista Bukhansan, jonne pääsee metrolla ja bussilla, on oiva pakopaikka kaupungista jota voin suositella lämpimästi päivän reissuksi. World Cup Stadiumin lähellä oleva puisto on myös erikoinen, iso ja todella mukava.
Matkustaminen Koreassa ja Koreasta ei ole mitenkään erityisen halpaa. Hyvästä sijainnista johtuen oli kuitenkin helppo käydä Kiinassa ja Japanissa, vaihdon loputtua myös Thaimaassa. Mieleenpainuvin matka oli kuitenkin viisi päivää Pohjois-Koreassa ja Pjongjangissa. Matka oli kallis, mutta ehdottomasti rahan arvoinen. Suljetun, aika täyskommunistisen maan näkeminen oli kokemus, jota ei hevillä unohda. Ristiriita rajan toiselle puolelle on valtava, ja tunne on kuin aikakoneella matkuistaisi toiseen aikaan ja maailmaan.
Edellä mainitsin korealaisten alkuaikojen ystävällisyydestä. On kuitenkin rehellisyyden nimissä todettava, että kansa on myös todella erikoinen ja kaikkia tapoja ja tottumuksia tai oikeastaan enemmänkin tiettyä arkipäiväistä käyttäytymistä ei vain ymmärrä. Kielimuurilla on tietysti osuutensa. Esim. itselläni meni pitkään ymmärtää miksi taksit eivät tietyissä paikoissa ja tietyille matkoille ota ihmisiä kyytiin. Taksikuskit eivät muuten myöskään osaa englantia kovinkaan hyvin. Tosin sama pätee rankasti yleistäen kaikkiin korealaisiin, jopa moniin yliopisto-opiskelijoihin. Todella ankaran lukionkin aikana kiinnitetään enemmän huomiota englannin kielen kielioppiin eikä niinkään varsinaiseen keskusteluun, minkä kyllä huomaa pian.
Kaiken kaikkiaan en sanoisi Soulia kovinkaan helpoksi kaupungiksi. Huolimatta sen suuruudesta, kulttuurisokin iskiessä länsituotteita ei vain löydä Korealaisten mielenlaatu voi olla todella ihmeellinen ajoittain ja I-Housen karuus ja ihmisten suuri määrä ei ainakaan helpota elämää. Toisaalta kaupungista myös löytyy paljon etenkin jos tuntee paikallisia. Sosiaalinen elämä oli vaihdon parasta antia uuteen kulttuuriin tutustumisen lisäksi. Neljä kuukautta vaihdossa ehkä hieman klisesesti sanoen avasi silmiä maailmalle ja Suomelle aivan eri tavalla. Tutustuin loistaviin ihmisiin, koin paljon, ja huolimatta siitä, että opinnot eivät edistyneet lainkaan, voin sanoa oppineeni enemmän kuin yhden lukukauden aikana Suomessa olisin koskaan voinut. Pieni tauko varsinaisissa opinnoissa antoi myös oikeasti lisämotivaatiota opiskeluun jälleen Kuopiossa. Vaihto oli ehdottomasti yksi elämäni antoisimmista sekä parhaista ajanjaksoista ja Soul vaihtokohteena vähintään tarpeeksi erilainen.
Vinkkejä lähtijälle Etelä-Koreaan:
- lähde
- deodoranttia kannattaa ottaa mukaan jos ei halua käyttää vain nivean sinistä tai valkoista roll-onia
- harkitse tarkkaan haluatko asua I-Housessa
- mieti mitä haluat vaihdolta – haluatko edistyä opinnoissa vai kokea ja tehdä jotain muuta ja oletko valmis siihen
- tutustu edes hieman maan lähihistoriaan 1900-luvun japanilaismiehityksestä alkaen ja erityisesti Korean niemimaan kahtiajakoon
Muutama nettiosoite:
tomppas.blogspot.com Kokemuksia ja kuvia vaihtoajalta
http://bus.congnamul.com/SeoulRouteWebApp/view_english/map.jsp Soulin bussikarttasovellus
http://www.smrt.co.kr/english/cyberstation/cyberstation.jsp Soulin metrokarttasovellus
http://www.koreakonsult.com Ruotsalainen matkatoimisto, joka järjestää matkoja Pohjois-Koreaan
tiistaina 15. tammikuuta 2008
Paluu arkeen
Tänään alkoi psykiatria eli arki Kuopiossa lähtee taas rullaamaan. Tätä blogia on ollut hauska kirjoitella ja aion tänne vieläkin jotain raapustaa ja jos vaan nyt inspiraatiota, motivaatiota ja aikaa riittää haaveissa on myös työstää hieman pitempi teksti kokemuksista Pohjois-Koreassa. Tuntuu, että se olisi ainoa reilu ja oikea tapa arvostaa käyntiä siellä ja toisaalta en halua unohtaa kokemuksia siellä.
Vaihtoraporttikin lähti kv-yksikköön. En kovin paljoa sitä hieronut, mutta kaipa siitä tuli ihan hyvä. Yritän saada siihen linkin tännekin, niin että sen pääsisivät myös muut kuin kuopiolaiset lukemaan.
Itse asiassa muistan nyt yhdellä kurssilla luvanneeni kirjoitella tänne vielä joitain tekstejä, mistä aiheesta, sen näette sitten myöhemmin :)
Vaihtoraporttikin lähti kv-yksikköön. En kovin paljoa sitä hieronut, mutta kaipa siitä tuli ihan hyvä. Yritän saada siihen linkin tännekin, niin että sen pääsisivät myös muut kuin kuopiolaiset lukemaan.
Itse asiassa muistan nyt yhdellä kurssilla luvanneeni kirjoitella tänne vielä joitain tekstejä, mistä aiheesta, sen näette sitten myöhemmin :)
maanantaina 31. joulukuuta 2007
Voiko tylsyyteen kuolla?
Kuinka tylsää voi ihmisellä oikeasti olla? En tiedä onko tää jotain reissun jälkeisestä masennusta vai johtuuko apea olo siitä, että oon nähny aurinkoa viimeksi viikko sitten Amsterdamissa ja Bangkokissa (oi Suomen loistava sää, ah) vai onko kevyt talviflunssa vienyt parhaimman terän. Ehkäpä kokematta jäänyt syysmasennus nyt sitten tänne pimeyteen takaisin tultua iskee. Tylsää. Kaikki on jossain töissä tai muulla paikkakunnalla muuten vaan. Imatralla ei mitään tekemistä, Kuopioon ei vielä kämppään avaimia ku kusipää entinen vuokralainen ei vastaa puhelimeen. Päivän kohokohta on kun katson kolmannen Lostin jakson putkeen tai kun kuuntelen autossa aivan liian kovaa Katie Meluan Pictures levyä ties kuinka monennen kymmenennen kerran.. nyt itse asiassa löytyi myös The Cure uudestaan.
Itse asiassa nyt muuten varsin kevyellä flunssallakin on aika kriittisen katala vaikutus: jotenkin menee aloitekyky ja vaikka oon kaikesta huolimatta käyny tänään ja eilen todella lyhyellä juoksulenkillä, ei urheilua silti voi harrastaa kovinkaan rankasti. Nojoo, okei, on ollut ihan kivakin hengata vaan porukoiden ja pikkuveljen kanssa, ja olla ikään kuin toimettomana lomalla, mut ei tää kyl nyt oo meikäläistä varten. Pakko ois tehdä jotain ja päästä liikkeelle!
Todellakin, sain asunnon Kuopiosta. Hyvin pieni 27m2 yksiö keskustassa, lähellä rautatieasemaa. Paikka on ihan kohtuu jees, ja kämppä on sopiva. Talo valmistunut -61, mutta tänä vuonna tehty hyvin perustavanlaatuinen LVIS-remontti, aina hissiä myöten. Ikkunat laitettu viimevuonna. Keittiö söpö, vessa siisti, näköalaa ei juurikaan, mutta ei se mitään. Seinät vaaleat ja vaatehuone, ehkä tuolla pari vuotta viihtyy.
Tekis vähän mieli laittaa Thaimaasta kuvia, mutta sitten niitä pitäis myös selittää kovin paljon ja toisaalta ne saattais saada vaan kiroilemaan miksen jääny sinne pidemmäksi aikaa, joten ehkä joskus myöhemmin. Muutenkin väsyttää, joten pitänee mennä nukkumaan ja toivoa ettei pää hajoa sen jälkeen.
Itse asiassa nyt muuten varsin kevyellä flunssallakin on aika kriittisen katala vaikutus: jotenkin menee aloitekyky ja vaikka oon kaikesta huolimatta käyny tänään ja eilen todella lyhyellä juoksulenkillä, ei urheilua silti voi harrastaa kovinkaan rankasti. Nojoo, okei, on ollut ihan kivakin hengata vaan porukoiden ja pikkuveljen kanssa, ja olla ikään kuin toimettomana lomalla, mut ei tää kyl nyt oo meikäläistä varten. Pakko ois tehdä jotain ja päästä liikkeelle!
Todellakin, sain asunnon Kuopiosta. Hyvin pieni 27m2 yksiö keskustassa, lähellä rautatieasemaa. Paikka on ihan kohtuu jees, ja kämppä on sopiva. Talo valmistunut -61, mutta tänä vuonna tehty hyvin perustavanlaatuinen LVIS-remontti, aina hissiä myöten. Ikkunat laitettu viimevuonna. Keittiö söpö, vessa siisti, näköalaa ei juurikaan, mutta ei se mitään. Seinät vaaleat ja vaatehuone, ehkä tuolla pari vuotta viihtyy.
Tekis vähän mieli laittaa Thaimaasta kuvia, mutta sitten niitä pitäis myös selittää kovin paljon ja toisaalta ne saattais saada vaan kiroilemaan miksen jääny sinne pidemmäksi aikaa, joten ehkä joskus myöhemmin. Muutenkin väsyttää, joten pitänee mennä nukkumaan ja toivoa ettei pää hajoa sen jälkeen.
keskiviikkona 26. joulukuuta 2007
Kaikki niin kuin ennenkin
Valkeasta joulusta ei tietoakaan, pimeää, joulupukkikin toi pyyhkeitä (oikeasti 7kpl! vihjailua?). No oli seassa koviakin paketteja, kuten mm. Lostin kolmas tuotantokausi. Voi sitä lapsenriemua mikä paistoi meikäläisen kasvoilta kun paketista pilkisti Jackin, Katen ja Sawyerin kasvot. Tietääpähän mitä tekee välipäivät. Joulu oli kyllä muutenkin varsin kiva, erittäin perinteinen. Itse asiassa muistan vain kaksi joulua jotka eivät ole menneet samaa tuttua kaava: aamulla syödään puuroa, kanelin ja sokerin kera, mantelia en tietenkään saa ikinä prkl, sitten koristellaan kuusi aivain liian täyteen mauttomia kiiltäviä röpelönauhoja, kultaisia ja punaisia palleroita, kiroillaan ja ihmetellään miksei se pysy suorassa vaikka kuinka ruuvieja vääntäisi, ja kynttilöitä aseteltaessa mietitään miten helvetissä se sähköjohto ei ole kasvanut viime vuotisesta senttiäkään eikä edelleenkään yletä pistorasiaan. Haetaan paketit yhdestä jos toisesta piilosta, kääritään hätäisesti vielä viimeiset paniikkiostokset. Katsotaan lumiukko, käydään saunassa. Sitten haetaan isovanhemmat, kuunnellaan Jaakko Ryhäsen joululauluja (on muuten aika todella kovaa settiä), juodaan glögiä, syödään liikaa lohta niin ettei kinkkua mahdu, tästä huolimatta vedetään pari vähintään 150g siivua, koska pitäähän jokaista niistä kahdeksasta sinapista kokeilla! Suklaata, joulutorttuja, pipareita, karkkia, jäädykettä, suklaakakkua ja päälle ja alkuun shotti jul akvavitia, punkkua, valkkaria, viskiä.
Innokkain eli Sami jakaa paketit. Kirjaa, cd:tä, laser vaakatason mittaria, kuumailmapuhallinta... ja tietysti niitä pyyhkeitä. On väärin arvostella vuoden lahjasaalista, koska totta kai se ajatushan se on tärkein tietysti, mutta silti jokainenhan sitä mielessään tekee. Sanon kuitenkin ääneen, että tämän vuoden materialistisen joulun saldo on erittäin positiivinen yllätys ja sijoittuu kärkipäähän omissa muistoissa.Ykköstilan taitaa viedä se kun sain stereot ja kakkosena varmaan Super Nintendo joskus vuonna miekka ja kilpi. Mikäköhän olisi ollut oikeasti sellainen ykköslahjatoive... hmm.. ehkäpä lentolippu Bangkokiin. Pelkkä menokin olisi riittänyt jos matkakassaan olisi niitattu vielä muutama isokokoinen euron seteli.
Kyllä nimittäin vitutti lentokoneissa. Tai sanotaan näin. Soul - Hong Kong: haikea olo, onneksi kevyt air sickness antoi muuta ajateltavaa. Hong Kong - Amsterdam: hei hei Aasia, I'll be back! Vituttaa ankarasti. Amsterdam - Helsinki: no.. oli mahtava reissu, mutta on se kai joskus takaisinkin tultava. Kevyttä vitutusta. Nyt tiedän yhden hyvän syyn painaa vielä entistä enemmän duunia seuraavat pari vuotta - jotta pääsee taas matkustamaan.
Imatralle saavuin yöbussilla klo 5 aamulla. Nukkumaan omaan, aina hieman liian pehmään sänkyyn, herääminen juuri sopivan muhkuraista tyynyä halaten n. klo 10. Kuumaan suihkuun, josta vettä tulee kovemmalla paineella kuin kertaakaan viimeisen neljän kuukauden aikana. AAh! Saunaan - voi elämä, kyllä tuntuu hyvälle. Tuttuun vessaan, jossa hampaat pestään samaan malliin kuin 18 vuoden verrana aiemmin (okei saivartelijat, ehkä 6-vuotiaana aloin itse pestä). Sitten rappuset ylös keittiöön, jossa äitimuori keittelee joulupuuroa. Pitkä halaus. Ja molemmista tuntuu kuin etten olisi koskaan missään ollutkaan.
Innokkain eli Sami jakaa paketit. Kirjaa, cd:tä, laser vaakatason mittaria, kuumailmapuhallinta... ja tietysti niitä pyyhkeitä. On väärin arvostella vuoden lahjasaalista, koska totta kai se ajatushan se on tärkein tietysti, mutta silti jokainenhan sitä mielessään tekee. Sanon kuitenkin ääneen, että tämän vuoden materialistisen joulun saldo on erittäin positiivinen yllätys ja sijoittuu kärkipäähän omissa muistoissa.Ykköstilan taitaa viedä se kun sain stereot ja kakkosena varmaan Super Nintendo joskus vuonna miekka ja kilpi. Mikäköhän olisi ollut oikeasti sellainen ykköslahjatoive... hmm.. ehkäpä lentolippu Bangkokiin. Pelkkä menokin olisi riittänyt jos matkakassaan olisi niitattu vielä muutama isokokoinen euron seteli.
Kyllä nimittäin vitutti lentokoneissa. Tai sanotaan näin. Soul - Hong Kong: haikea olo, onneksi kevyt air sickness antoi muuta ajateltavaa. Hong Kong - Amsterdam: hei hei Aasia, I'll be back! Vituttaa ankarasti. Amsterdam - Helsinki: no.. oli mahtava reissu, mutta on se kai joskus takaisinkin tultava. Kevyttä vitutusta. Nyt tiedän yhden hyvän syyn painaa vielä entistä enemmän duunia seuraavat pari vuotta - jotta pääsee taas matkustamaan.
Imatralle saavuin yöbussilla klo 5 aamulla. Nukkumaan omaan, aina hieman liian pehmään sänkyyn, herääminen juuri sopivan muhkuraista tyynyä halaten n. klo 10. Kuumaan suihkuun, josta vettä tulee kovemmalla paineella kuin kertaakaan viimeisen neljän kuukauden aikana. AAh! Saunaan - voi elämä, kyllä tuntuu hyvälle. Tuttuun vessaan, jossa hampaat pestään samaan malliin kuin 18 vuoden verrana aiemmin (okei saivartelijat, ehkä 6-vuotiaana aloin itse pestä). Sitten rappuset ylös keittiöön, jossa äitimuori keittelee joulupuuroa. Pitkä halaus. Ja molemmista tuntuu kuin etten olisi koskaan missään ollutkaan.
maanantaina 24. joulukuuta 2007
Hyvää joulua!
Takaisin kotomaassa Hong Konging, Thaimaan ja Amsterdamin jälkeen. Oikein rauhallista joulua kaikille ja kokemusrikasta uutta vuotta 2008.
--- stay tuned for pics and thougths about tribal villages, skyscrapers, waterfalls and canals ---
--- stay tuned for pics and thougths about tribal villages, skyscrapers, waterfalls and canals ---
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
